Ristomatin matkassa

Kirjoitettu 05.03.2015
Vehkamäki Tero

Riston isän Tuomon kanssa oli jo kauan sitten sovittu, että lähdemme Faluniin, jos Riston hiihtää itsensä kisajoukkueeseen. Riston alkukausi oli ollut uran paras, mutta joulukuussa ylirasitustila pakotti lepäämään. Seinäjoen piirikunnallisten 3. sija noin kuukausi ennen Jämin SM-kisoja tosin kyllä koetteli meidän kaikkien uskoa.  Lopulta yli viikon lepojakso ja sen jälkeen viikon kevennetty harjoittelu osoittautui MM-haaveen kannalta ratkaisevaksi.

Tuollaisina hetkinä urheilijan henkistä kanttia koetellaan ja tällöin korostuu myös se, että urheilijan ympärillä on toimiva tiimi. Vain henkisesti kovimmat kykenevät lopettamaan harjoittelun riittävän pitkäksi aikaa. Jos Risto tähän ei olisi kyennyt, hän ei todellakaan olisi hiihtänyt Falunissa. Riston kanssa tulee paljon keskusteltua kaikesta mahdollisesta. Haasteellisten tilanteiden edessä on erityisen tärkeää, että urheilija voi keskustella luotettavien ihmisten kanssa. Oli tärkeää suunnata tauon ajan ajatuksia myös muuhun tekemiseen. Se oli Ristolla muun muassa jääkiekkoa, tennistä ja pingistä. Ristolle teki hyvää hiihdon pohdiskelun sijaan yrittää haastaa ”mentoriaan” mailapeleissä – tenniksessä se hämmästyttävästi onnistui, pingiksessä se ei ollut taas lähelläkään.

TXT BanderolliMyös Riston äiti Anneli lähti kisamatkalle ja saavuimme Faluniin päivä ennen sprinttikilpailua. Kävimme heti kiertelemässä Lugnetin komealla hiihtostadionilla. Hienointa oli ilman muuta norjalaisten itse itselleen rakentama telttakylä. Kylässä oli kymmeniä isoja telttoja, jossa norjalaiset yöpyivät ja heillä oli myös oma baari runsaine tarjoiluineen. Vasta myöhemmin tajusimme, että kylä oli tarkoitettu vain norjalaisille. Pääsimme kuitenkin sisään kylään hienon Ristomatti-banderollimme ansiosta joka päivä! Kun Hiihtoliiton tiedotuspäällikkö näki lakanamme, hän otti heti yhteyttä Yleen. Pian sieltä soitettiinkin minulle, että haluavat kuvata meitä TV-lähetykseen. Banderolli oli kyllä tyylikäs!

Kisapäivänä pienelle alueelle oli pakkautunut yleisöä noin 20000 henkeä. Mutta vaikka siellä ei olisi ollut ketään, niin oman tiimin henki olisi silti ollut huipussaan. Itse vahvasti mukana elävänä normaalisti jännitän väliin lujaakin Riston tärkeitä kilpailuita. En toki kisa-aamuisin joudu hiihtäjän tapaan ramppaamaan vessassa jatkuvasti. Annelin taas on jännitykseltään väliin jopa vaikea katsoa poikansa kilpailuita. Tuomo puolestaan on ennen kisaa aina täysin viilipyttynä.

Poikkeuksellisesti tällä kertaa olin täysin rauhallinen, kun Risto starttasi karsintaan. Risto on ollut sprinttikarsinnoissa läpi kauden erehtymätön ja tällä kertaa uskoin hänen sijoittuvan karsinnassa 10 sakkiin. Ennen MM-sprinttiä oli alla niin vahvat kisanäytöt Otepään MC-kisasta, Jämin SM-kisasta ja Östersundin MC-kisasta, että luotto oli kaikilla kova. Tuomo tiiraili ikivanhasta viisarikellostaan väliaikoja ja totesi jatkopaikan olevan varma pojan vasta laskiessa stadionille. Karsinnan 7. sija oli jäätävä suoritus ja oli taustaköörille riemastuttava hetki ja kyllä sitä katsomossa tulikin huudettua ja halailtua.

Oli upeaa katseltavaa, kun poika hiihti sekä alku- että välierissä kaikki ylämäet kärjessäTXT Tunnelmaa todella ennakkoluulottomasti. Välieräpaikka ei ollut meille eikä myös hiihtäjälle mikään yllätys - se oli kunnon mukainen varma hiihto. Jos oli Ristolle upea hetki laskea välierässä johdossa stadionille yleisömeren keskelle, niin oli se myös itselleni ja vanhemmilleen. Vaikka MM-debyytissä tuli huikea 9. sija, niin putoaminen finaalista oli jopa pieni pettymys – se oli niin lähellä! Kukaan ei tiedä, mitä siinä olisi tapahtunut. Kyllä tuo pojan menestys toi itselleni kyyneleet silmiin ja ilon itkuksihan se taas kerran meni. Se oli isoa riemua katsomossa meillä kolmella.

Riston sauvavalmistaja Exelin antamien kisapassien ansiosta meillä oli vapaa pääsy huoltoalueelle, jossa oli kaikkien osanottajamaiden voitelurekat ja muut huoltokopit. Lisäksi pääsimme urheilijoiden verryttely- ja testausalueelle. Tämän ansiosta pääsimme vastaanottamaan Riston omalla porukalla, kun hän oli selvittänyt kaikki haastattelut – kohtaaminen oli hieno hetki.

TXT HalonenKisan jälkeen oma mieli harhaili aika tunteikkaasti kaikessa siinä, mitä tässä reilun kolmen vuoden aikana Riston matkassa on tapahtunut. Sattuman kautta törmäsin Ristoon Jämin hiihtoputkessa syksyllä 2011. Jälkeenpäin Risto sanoi kiinnittäneensä huomiota ”vanhaan äijään”, joka hiihti reipasta vauhtia keltaisessa ikivanhassa kauhtuneessa Brikon hiihtoasussa. Poika tuli juttusille esittäytymään. En tuntenut Ristomattia ennestään ja myöhemmin hän sanoi ihmetelleensä, että olipas ihme jätkä, kun ei häntä tuntenut!

Tästä aika nopeasti syntyi hyvä kaveruus. Olen ollut mukana harjoittelemassa kahdella korkeanpaikan leirillä Itävallassa, leireillä Lapissa, kiertänyt kahden vuoden ajan Riston mukana kaikissa kotimaan kilpailuissa, testaillut niissä suksia ja yhdessä olemme muutaman vuoden aikana tehneet lukemattomia pitkiä hiihto- ja pyörälenkkejä. Kun Ristolla on ollut huonompia hetkiä, niin hän on kutsunut näitä lenkkejä ”Teron terapialenkeiksi”. Ehkä jotain kertoja olen pystynyt oikomaan nuoren urheilijan polkua, ettei ole tarvinnut tehdä samoja virheitä ja mutkia, mitä tein omalla kilpaurallani. Oma urheilu-ura oli mahtavaa aikaa, mutta niin on ollut tämä taustatiimissä oleminenkin. Koen olevani tässä yhteistyössä vahvasti saamapuolella ja tähänastinen kulminoitui Falunissa.

Olen saanut läheltä nähdä Ristomatin valtavan potentiaalin, asenteen ja terveen hulluuden. Olen usean vuoden ajan uskonut vilpittömästi, että tällä kaverilla on saumaa nousta maailman huipulle. Falunin MM-hiihtojen kokemuksia rikkaampana olen vakuuttunut, että Ristomatin unelma voittaa arvokisakultaa on saavutettavissa. Se vaatii sitoutuneita yhteistyökumppaneita ja tiimin ympärillä on myös syytä kehittyä. Virpi Sarasvuo totesi kisojen lopuksi Ristomatista: ”on tämä huikea kaveri”. ON SE!

Julkaistu Kankaanpään Seudussa 5.3.2015

YHTEISTYÖKUMPPANIT